Olen satakuntalainen, vuonna 1998 syntynyt tyttö.
Aloitin ratsastuksen yksityistunneilla 7-vuotiaana. Silloin koko homma oli vähän epäsäännöllistä, joskus olin paljon tallilla, joskus pidin viikon tauon. Tuota ennen olin käynyt joillain ratsastuskoulun irtotunneilla noin 4-6 vuotiaana.
Minulla on kaksi ponia. Ensimmäinen ponini on -94 syntynyt ruuna Bombadillo, eli Pomppis.
Pomppis on 142cm korkea. Se on maailman paras opetusmestari! Pomppis osaa temput ja kiemurat, sekä on helppo ratsastaa. Se menee helppoa A:ta, ja taitaa myös passaget ja piaffet. Se erottui heti muiden kokeilemieni ponien joukosta. Se oli ihan eri näköinen ja liikkui omalla tavallaan. (Näin sen menevän passagea! :D) Ja niin kiltti poni!
Ostimme Pomppiksen syksyllä 2008 Anni Torkolta, kun olin 10-vuotias.
Minulla oli siihen hetkeen juuri sopiva valmentaja, jonka kanssa harjoittelin 1-2 kertaa viikossa.
Se oli todella ratsastuksen ja hevosenhoidon harjoittelemista. En osannut vielä satuloidakaan!
Valmentajani näytti, minä tein perässä.
Keväällä 2009 starttasin ekoissa aluekisoissani. Menin helppoa C:tä ja B:tä. Olin innokas menemään kaikkiin kisoihin mihin vaan pääsin, vaikka minua jännittikin tosi paljon. En ollut vielä mikään taitava ratsastaja, aloittelija vasta, ja radoilla keskityin vain lähinnä siihen, että muistin radan.
Taitoni kehttyivät nopeasti, ja hankimme vuonna 2010 minulle A-lisenssin, eli sain startata kansallisissa!
Ehdin kuitenkin mennä vain kaksi PoniCupin osakilpailua.
Kesäkuun alussa Laakson kentällä oli kova myrsky. Radalle mennessäni puu kaatui vieressämme ja Pomppis pelästyi sitä, ja teki loikan sivuun. Totesimme, että se ontuu. Loppukesä menikin hankosidevammaa parannellessa.
Kun Pomppis parantui jalkavaivastaan, aloitin uuden valmentajan tunneilla, jotka olivat aina yhden viikonlopun kerrallaan kuussa. Sain niistä uusia ideoita ja ajatuksia. Siinä tapahtui oman ratsastukseni kännekohta. Olin löytänyt ihan uuden ajatusmaailman! Pomppis alkoi kulkea ns. "oikein päin", ja kehityin tosi nopeasti.
Talvella se alkoi ontua uudestaan liukastuttuamme ojaan. Siitä paranemisen jälkeen starttasin keväällä 2011 ensimmäisen helpon alue A:ni. Pian kuitenkin tuli uusi ontuminen, ja vasta loppukesällä pääsimme takaisin kisakentille, joskaan Pomppis ei ollut enää samassa kunnossa.
Nyt se on ollut jalkavaivainen taas joulukuusta asti...
Sitten toinen ponini! Lorena WE, lempinimeltään Loru, on Saksassa vuonna 2003 syntynyt tamma.
Lorenan säkäkorkeus on 148cm. Se on tällä hetkellä saksanratsuponi, mutta katsotaan, jos saisimme sen rekisteröityä Welsh Part Brediksi, sillä siinä on yli puolet welshiä! Tässä linkki, josta pääsee Lorenan isän sukutauluun! Aina viimeistä hevosta klikkaamalla tulee lisää esi-isiä. Tähän mennessä olen päässyt vuoteen 1633 asti!!! http://www.allbreedpedigree.com/henry5
Olimme jo kauan puhuneet uudesta ponista. Emme ikinä uskoneet, että olisimme lähteneet Saksaan ostamaan uutta ponia. Niin siinä kuitenkin kävi. Otimme alkusyksyllä yhteyttä äitini lapsuudenystävään, joka on asunut jo parikymmentä vuotta Saksassa ja tehnyt hevoshommia. Hän alkoi etsiä lupaavia poneja ympäri Saksaa. Syyslomalla 2011 lensimme äidin kanssa Bremeniin. Kolmen päivän aikana koeratsastin 8-10 ponia, en muista tarkkaa lukumäärää. Ponit olivat tosi erilaisia keskenään ratsastettavuuden suhteen ja muutenkin. Oli ruunia, oriita ja tammoja. Kaikki olivat kuitenkin 147-148cm korkeita ja 6-10 vuoden ikäisiä. Ajattelimme, että haemme mahdollisimman valmista kisaponia, jolla pääsen heti starttaamaan kisoissa.
Toisin kuitenkin kävi. Valitsin isoliikkeisen, haastavan ratsastettavan, mutta niiin pontentiaalisen tamman!
En ollut Saksaan mennessäni yhtään tammojen kannalla, mutta Lorena oli aivan eri maata kuin muut ponit.
En nähnyt edes sitä, kun se esitettiin, koska ratsastin juuri toista ponia samaan aikaan.
Vasta jälkeenpäin videolla näin sen liikkuvan. Se oli ja on niin upea! Lorena oli ihan eri tuntuinen kuin muut.
Sillä on joustavuutta liikkeissään, ja on myös todella herkkä. Lorena on poni hevosen liikkeillä. Nykyään se ei kuitenkaan ole enää yliherkkä, vaan sitä saa alkaa jo ratsastaa. En oli vielä kertaakaan ratsastanut raipan enkä kannusten kanssa!
Lorena oli Saksassa ratsutettavana tuttumme luona (jonka kanssa ostimme Lorenan) lokakuusta helmikuuhun. Kävin siellä aina kerran tai kaksi kuussa, yhteensä neljä tai viisi kertaa. Vietin syksyllä Saksassa yhteensä yli kuukauden! Se tuotiin Suomeen syntymäpäivänäni helmikuun alussa. Paras synttärilahja ikinä!!
Lorena kehittyi todella nopeasti, ja joka kerta, kun menin sinne, minua odotti aina iloinen yllätys kun poni oli mennyt niin paljon eteenpäin. Minulla on nyt Ferrari allani, jonka kanssa menee aikaa ennen kuin yhteistyö on saumatonta. Harjoittelemme rauhassa kotona ennen kuin menemme näyttämään sen ihmisille isompiin kisoihin.
Molemmista poneista lisää muissa postauksissa!
-Linnea-
